Siivouslöytöjä

Aurinko paistaa ikkunasta paljastaen kaikki tahmeat sormenjäljet ovissa ja ikkunoissa. Olisi kevätsiivouksen aika, niin kodissa, mutta myös tietokoneellani. Minun läppärin muistia on täytetty 13 vuotta ilman yhtään perusteellista kevätsiivousta. Lisää kansioita, lisää faileja, säilötty aina vain lisää syvemmälle ja syvemmälle. 

Läppärin muistillakin pitäisi olla edes kerran vuodessa pakollinen ”sulatus” niin kuin pakastimella, tyhjennetään ja käydään läpi vanhat ennen kuin säilötään uutta. Työfailit on kyllä järjestyksessä, 

mutta omat kuvat ja muut tuiki tärkeät dokumentit on levinnyt vuosien varrella ympäri konetta kuin haulikolla ampuen. 

Picasa tallentaa ihan hassuihin paikkoihin, ladatut ja skannatut tiedostot humpsahtaa huomaamattaan johonkin josta niitä ei ikinä löydä,  omat kuvat –kansio on ihan mysteeri ja miten my pictures voi olla niin täynnä tavaraa, vaikken ole sinne tietoisesti ikinä mitään muka laittanut. Lukuisat tietokannan 

palautukset ja muistin siirrot uusiin koneisiin ovat tehneet vielä ihan oma lukunsa. 

Miten monta New Folderia pystyy piilottamaan yhteen koneeseen? Olen tehnyt varmasti ennätyksen.

On minulla tietysti se virallinen Omat-kansio. Se on sellainen sekatavaraläjä, miljoonalaatikko, johon hallitsemattomana kaaoksena ilman järjenhäivää, kansiorakenteesta puhumattakaan, on tallennettu kaikki mielenkiintoinen. Ruokareseptejä, neuleohjeita, netistä kopioituja ideoita, onnittelurunoja, osoitelistoja, lasten lääkärikuitteja... kauanko se niitäkin piti säilyttää tallessa.

Maanantaina siirryn omppu aikaan. Joudun luovuttamaan oman vanhan ja rakkaan läppärini kokonaan pois, joten muistin suursiivous on väistämätöntä. Tekisi mieli tehdä kuten nuoruuden muutoissa, sulloa vain kaikki vauhdilla jätesäkkeihin ja pahvilaatikoihin, ehtiihän sitä sitten järjestellä siellä uudessa paikassa. Tai mitä jos vain painaisi ronskisti Deleteä isolla kädellä. Niin, niitä 90-luvun alkupuolella visusti kiinni teipattuja pahvilaatikoita löytyy edelleen meidän vintiltä. 

Mutta mitä jos koneen myötä katoaakin oikeasti jotain korvaamattoman tärkeää? Päätän siis siivota koneeni huolella ja aloittaa uuden kanssa puhtaalta pöydältä. Tähän suursiivoukseen on mennyt järkyttävän kauan aikaa, eikä loppu vielä häämötä, mutta uskon jokaisen minuutin olevan sen arvoinen. Lisäksi ylimääräisenä bonuksena löysin koneen kätköistä monta ihanaa, unohdettua kuvaa, tässä niistä yksi helmi päivän piristykseksi.

Pojat retkellä takapihan majassa : )

Katsotaan löytyykö koneen kätköistä 

vielä lisää vanhoja aarteita.

-Hanna-