Yleensä
tekeleeni lähtee liikkeelle tarpeen kautta syntyneestä ideasta tai kun näen
jonkun kivan valmiin jutun, tulee pakottava tarve tehdä sellainen itse.
Helposti käsillä tekemisen ilo muuttuu huomaamatta pakkomielteeksi ja
tavoitteelliseksi suorittamiseksi, pakko saada valmiiksi nyt ja heti. Tästä
haluan opetella eroon. Haluaisin taas nauttia käsillä tekemisen riemusta ilman
pakottavaa päämääräähakuisuutta.
Isoäidin
neliöt on loistava käytännön
opettaja tähän kaikessa yksinkertaisuudessaan. Helppo malli sallii aivojen
levätä, voi vain heittäytyä ja
antaa koukun viedä. Neliöiden virkkaaminen on minulle rauhoittumista, hidastamista,
rentoutumista sohvalla, ajankulua automatkoilla. Päämäärätöntä puuhastelua. Opettelen
vain olemaan siinä hetkessä, silmukka silmukalta nautin ihanista väreistä ja
kauniista muodoista.
Toki
neliöihinkin tulee helposti himo, virkkaan vielä tämän valmiiksi ja vielä yhden
ja vielä yhden ja kohta pääsen köllimään pihakeinuun uuden torkkupeiton alle.
Ei rauhoittumista opi yhdessä neliössä, ei ehkä koko torkkupeitonkaan aikana.
Opettelu hitaampaan elämänrytmiin käy työstä ja vie aikaa, mutta minnepä
minulla on kiire, neliö neliöltä elän enemmän hetkessä.
Joku
opettelee pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä golfaten, toinen
perhokalastaen tai posliinia maalaten, minä vannon Isoäidin neliöihin. Valmiina
on nyt 16 neliötä, siitä ei vielä peittoa synny. Enkä usko, että kääriydynkään
tähän peittoon vielä ihan vähään aikaan. Pitkäjännitteisyyden opetteluni on
vielä siinä vaiheessa, että tiedän neliöiden uppoavan käsityökorin pohjalle vielä
monta kertaa, aina kun uusi, sillä hetkellä kiinnostavampi idea valtaa mieleni.
Mutta
siinä onkin Isoäidin neliöiden viehätys, näihin herkullisiin väreihin ja iättömään
malliin ei kyllästy koskaan. Kun kaivan puolivalmiin tekeleen taas käsiini, jälleennäkemisen
riemu on valtava. Se on kuin vanha ystävyys, jossa juttu jatkuu siitä mihin
viimeksi jäätiin, vaikka aikaa olisi kulunut vuosia.
Toivon
kuitenkin, että muistan pitää kiireettömiä rauhoittumisen hetkiä niin usein,
että pääsen pian nauttimaan tämän peiton lämmöstä. Jos en vielä ensi vuonna niin sitten seuraavana : )
- Hanna -
Lanka Novita
Nalle
Koukku nro 4
(3,5 olisi
ehkä ollut parempi)
Värit valkoinen 011 ja rosa 085
beige, ruskea ja vaaleanpunainen ovat jämälankoja, joista
vyyhti jo kadonnut
Ohje löytyy ainakin täältä: http://www.novita.fi/public/File/opiuutta_isoaidinnelio.pdf
Värit virkkaan niin että
ensimmäinen kukka aina rosalla ja sitten jokatoinen kerros valkoisella, muut
kerroksen satunnaisesti vaihdellen muita värejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti