sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Neliöllinen Isoäidin elämänviisautta




Yleensä tekeleeni lähtee liikkeelle tarpeen kautta syntyneestä ideasta tai kun näen jonkun kivan valmiin jutun, tulee pakottava tarve tehdä sellainen itse. Helposti käsillä tekemisen ilo muuttuu huomaamatta pakkomielteeksi ja tavoitteelliseksi suorittamiseksi, pakko saada valmiiksi nyt ja heti. Tästä haluan opetella eroon. Haluaisin taas nauttia käsillä tekemisen riemusta ilman pakottavaa päämääräähakuisuutta.

Isoäidin neliöt on  loistava käytännön opettaja tähän kaikessa yksinkertaisuudessaan. Helppo malli sallii aivojen levätä, voi vain heittäytyä ja  antaa koukun viedä. Neliöiden virkkaaminen on minulle rauhoittumista, hidastamista, rentoutumista sohvalla, ajankulua automatkoilla. Päämäärätöntä puuhastelua. Opettelen vain olemaan siinä hetkessä, silmukka silmukalta nautin ihanista väreistä ja kauniista muodoista.



Toki neliöihinkin tulee helposti himo, virkkaan vielä tämän valmiiksi ja vielä yhden ja vielä yhden ja kohta pääsen köllimään pihakeinuun uuden torkkupeiton alle. Ei rauhoittumista opi yhdessä neliössä, ei ehkä koko torkkupeitonkaan aikana. Opettelu hitaampaan elämänrytmiin käy työstä ja vie aikaa, mutta minnepä minulla on kiire, neliö neliöltä elän enemmän hetkessä.



Joku opettelee pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä golfaten, toinen perhokalastaen tai posliinia maalaten, minä vannon Isoäidin neliöihin. Valmiina on nyt 16 neliötä, siitä ei vielä peittoa synny. Enkä usko, että kääriydynkään tähän peittoon vielä ihan vähään aikaan. Pitkäjännitteisyyden opetteluni on vielä siinä vaiheessa, että tiedän neliöiden uppoavan käsityökorin pohjalle vielä monta kertaa, aina kun uusi, sillä hetkellä kiinnostavampi idea valtaa mieleni.


Mutta siinä onkin Isoäidin neliöiden viehätys, näihin herkullisiin väreihin ja iättömään malliin ei kyllästy koskaan. Kun kaivan puolivalmiin tekeleen taas käsiini, jälleennäkemisen riemu on valtava. Se on kuin vanha ystävyys, jossa juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka aikaa olisi kulunut vuosia.

Toivon kuitenkin, että muistan pitää kiireettömiä rauhoittumisen hetkiä niin usein, että pääsen pian nauttimaan tämän peiton lämmöstä. Jos en vielä ensi vuonna niin sitten seuraavana : )

- Hanna -


Lanka         Novita Nalle
Koukku        nro 4 
                  (3,5 olisi ehkä ollut parempi)
Värit           valkoinen 011 ja rosa 085 

beige, ruskea ja vaaleanpunainen ovat jämälankoja, joista vyyhti jo kadonnut


Ohje löytyy ainakin täältä:            http://www.novita.fi/public/File/opiuutta_isoaidinnelio.pdf

Värit virkkaan niin että ensimmäinen kukka aina rosalla ja sitten jokatoinen kerros valkoisella, muut kerroksen satunnaisesti vaihdellen muita värejä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti