No mitäs ihmeellistä tuossa punaisessa pallohuivissa nyt muka on?
Niinpä. Huivi on lähes yhtä haastava naiselle kuin käsilaukku, täydellistä ei vaan tahdo löytyä. Punaisesta olen haaveillut alkukeväästä lähtien. Ei liian paksua, eikä liian pitkää, eikä liian luirua, vaan täydellisen sopivaa.
Tänään kävin pikaisesti hakemassa kangaskaupasta pätkän kuminauhaa
(ja tulin kolmen kassillisen kanssa kotiin). Kangaspakkojen joukosta
pilkotti kunnon punainen ohut silkkikangas valkoisilla pilkuilla. Ei siis
hailakan punainen, eikä kellertävän hailakoilla pilkuilla, vaan täydellisen valkoisilla.
Olen aiemminkin aikonut ommella itse huivin, mutta haasteena
on saada ohueen kankaaseen kaunis päärme. Huivissa kun reuna näkyy niin
selkeästi. Taitoni ei ole riittänyt saamaan ompelukoneella tarpeeksi tasaista jälkeä,
eikä kärsivällisyyteni riitä käsin ompeluun. On siis ollut tyytyminen kauppojen
valikoimaan.
”Kaksinkertainen tuubi” oli ratkaisuni ja siihen olen
todella tyytyväinen. Kangas on tarpeeksi ohutta, jotta sen voi hyvin ommella
yhteen kaksinkertaiseksi. Tuubissa ei saumaa näy missään. Ja tuubi on muutenkin
näppärä kietaista kaulaan. Kyllä sitä tulee pienistä asioista iloiseksi!
Mukavaa Juhannusta!
-Hanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti